Kerron seuraavassa erään piirustukseni etenemisestä... Olen kaiken muun piirtämisen ja maalamisen ohella tehnyt useamman vuoden ajan mielikuvituksen tuottamia, sanoisinko ns. terapiakuvia. Niissä on usein olentoja joita voisi pitää mystishenkisinä. Vaikutteita olen varmaan saanut kauhuelokuvista, legendaarisesta 80- ja 90-luvun levynkansitaiteesta (ainakin metalligenren) ja sarjakuvista. Joskus käy niin, että näen unessa jonkin hahmon, joka jää mieleen ja pääsee sitä kautta luonnosvihkoon.Tai sitten hahmo vaan syntyy niitä näitä riipustellessa. Tai sitten...

Seuraavassa syntyy yksi  kuvista.

Inspiraatio heräsi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin polttopuusta eli klapista. Puukorissa nyt sattui olemaan puun pala, jolla oli selvästi silmä, sarvet ja nokka. Tein siitä nopean luonnoksen ja jätin asian hautumaan.

Monesti noiden hahmojen lopulliseen muotoon saamiseen menee aikaa pitkäänkin ja laatikossa on monta keskeneräistä työtä. Tämä vaan jotenkin halusi tulla maailmaan nopsasti. Piirsin hahmon A3 paperille ja aloin hahmotella kuvaan muutakin.

Kuten jo tästä voi huomata, haluan liittää näihin olentoihin usein elementtejä todellisista asioista ja tässä kuvassa ne ovat hahmon kädet. Oikean käden tilalla on suursukeltajan toukka ja vasen käsi muodostuu tammihärän leuoista. Tässä vaiheessa kuvan ilmapiiri haiskahti vielä synkähköltä...

Punainen kroppa ja vihreä silmä sekä tausta. Käsistä tein tollaset violetinsävyiset. 

Tässä viimein valmis kuva. Lopputuloksena täytyy todeta synkkyyden häipyneen ton vihreän taustan ansiosta. Ehkä toisaalta olisin halunnut siihen lievää apokalyptisyyttä enemmän, mutta olkoon.

Lopuksi vielä yksi versio kuvankäsittelyohjelmalla käsitellystä kuvasta.

Piirtämiseen käytin Derwentin colorsoft-kyniä ja varjostusten tekemiseen Monolithin täyslyijykynää. Ai niin, kuva on nimeltään "Dytiscus lucanus cervus diabolicus".

Huurrepuita

Aika vahvasti alkaa tää blogi suuntautua valokuvauksen suuntaan, tämäkin päivitys koskee kyseistä alaa. Tänään aamulla yli 20 astetta pakkasta ja puut aivan valtavan upeassa kuurassa. Niinpä kamera föliin ja pienelle kuvausreissulle. Tällaisia aamuja ei talveen välttämättä montaa osu että, a) olosuhteet ovat kohdallaan ja b) on aikaa harrastaa.

Aurinko nousee Köyliönjärvellä

Eilisaamuna pitkästä aikaa näytti taivaanranta sellaiselta, että aurinko pilkistäisi. Lähdin reippaasti pyöräillen Köyliönjärven rantaan ja suuntasin Kirkkosaaren eteläkärkeen. Merikotka pelästyi rantapuista lentoon ja itse huomasin olevani reilu puoli tuntia etuajassa. Kannattais katsoa se auringon nousun aika vaik jostain... No, kuvia onneks syntyi ja hienoja valoja taivaanrannalle ilmestyikin. Kotiin palatessa näin vielä talvisaikaan harvalukuisen kulorastaan, lisäksi hukkasin kameran etsimen ympärillä olleen kumisuojuksen, pah!!

Tänä aamuna sama kuvio toistui, onneksi ilman kaluston hukkaamisia. Kuvauspaikaksi valitsin Kirkkosaaren länsipuolella olevan Polsun salmen. Kuten kuvista näkee, osa järvestä on jo jäässä ja tulevina päivinä Köyliönjärvelle varmaan ilmestyvät jo ensimmäiset pilkkijät?